Mulla on vielä pikkunen osa mun jenkkivuotta vielä kirjottamatta nimittäin mun viimenen viikko . En sillon mitään oikeestaan ehtinyt tänne kirjottamaan, koska oli kokon ajan juoksemassa jonnekkin pää kolmantena jalkana , useimmiten Fairille joista vähän jo mainitsinkin jo kauan sitten. Tää Fair on jotenkin vaikee suomeks selittää mut käytännössä tää oli tällänen viikone kestävä jokavuotinen tapahtuma minä järjesti Junior Fairboard sekä 4-H. Tän viikon aikana täällä esiteltiin vuoden aikana tehdut projektit ja täällä oli eläinnäyttelyjä sekä paljon ruokaa ja joitain kauppakojuja ja huvipuistolaitteita. Niitä eläimiä oli ihan laamoista puluihin ja lehmistä kissoihin. Mä en siellä ihan jokapäivää viettänyt mutta noin puolet viikosta ja pari kertaa olin siellä yötä meijjän asuntoautossa, koska mun mom ja sisko vietti siellä joka päivän ja yön. Mä olin kans vuoden aikana tehnyt yhen projektin joka oli mun koirasta ja siinä piti kirjata ylös kaikkii tietoja koirasta ja miten se käyttäytyy sekä kaikki ostokset sun muut ja ton kirjailun lisäks piti tehä joka juliste ja viedä koira tonne Fairille näytille.
Sunnuntaina kävin siellä ekaa kertaa kun siellä oli Fair queen ja king -kisat missä siis valittiin Fairin kuninkaalliset. Siellä oli paljon ehdokkaita ja oli ollut jo etukäteen haastatteluissa ja tuolla ne kertoi muutamat jutut itsestään ja vastas kysymyksiin . Mun sisko oli yks ehdokkaista, mutta tämä vuosi ei hänelle tuonut onnea vaan joku muu voitti ton tittelin.
Keskiviikkona mun sisko sekä veli, molemmat vei niiden puput näyttelyyn ja mun veli itseasiassa sijoittu neljänneksi sen pupun kanssa. Mun siskon näyttämät puput ei ollut meidän vaan ne vain ostettiin tätä varten ja tämän jälkeen ne myytiin ja sen takia ne myös kilpaili eri luokassa eli Market rabitseissä ja mun veli taas meidän pupujen kanssa Breeding rabitseissä.
Perjantaina oli mun oman projetkin vuoro. Aamulla lähettiin meiltä Fairille päin Diesel mukana. Mun projekti oli kuulemm tehty tosi hyvin ja tuomarit innostu tosi kovin kun kuuli, että oon vaihtari. Diesel itse ei oikeen totellut siellä, mutta laitetaan sen piikkiin että se on vielä pentu ja tää tilanne oli sille aivan uusi. Kuitenkin jotain hyvin tein, koska mulle napsahti ykkös sija !
<3Sara
Eilen se oikeesti iski että mähän lähen täältä muutaman päivän kuluttua. Tänään vietän aikaa mun host vanhempien kanssa ja yritän pakata, koska sitä en haluu jättää ihan viimetippaan. Huomenna viimenen päivä Fairilla ja illan vietän kavereiden kanssa. Viimeistä kertaa. Lauantai aamun vietän Thadin kanssa ja sitten pitäis sanoo heipat ja tää on se vaikein kohta… Kavereille sen pystyn jotenkin tekemään mutta Thad … En tiiä miten pystyn siihen. Just tällä hetkellä se tuntuu maailman vaikeimmalta asialta ja en saa sitä pois mun päästä. En tiiä pystynkö enää siinä tilanteessa ees itkemään, koska oon itkeny mun kaikki kyyneleet jo ulos viimeaikoina. Tai sitten itken niikun pikku vauva. Tää jälkimmäinen on varmaan se mikä todellisuudessa sitte tapahtuu.
Lauantai päivän ja illan - mun viimeisen illan vietän mun perheen kanssa. Mennään varmaan jonnekkin syömään ja katotaan leffoja. Sunnuntaina mun perhe vie mut lähtö leirille ja siellä sanotaan heipat sitten perheelle. Tää tulee olemaan myös tosi vaikeeta ja se vaikein on mun sisko Sydney. Sydney on mun yks tärkeimmistä ihmisistä mun elämässä ja vaikka tiiän että Sydney on silti vielä mun elämässä, tiiän että se ei oo enään viereisessä huoneessa, enkä voi enää tekstata sille että tulee halaamaan mua tai en voi hyökätä sen huoneeseen ja nukahtaa sen viereen.
Mun lähtö lähestyy koko ajan ja sen ajatteluu käy vaikeemmaks koko ajan. Aina kun rupeen ajattelemaan sitä tilannetta, kun viimesen kerran halaan mulle tärkeimpiä ihmisiä mulla alkaa kyyneleet valuu pitkin poskia. Eilen itkin yhteensä varmaan 5 tuntia ja näinä viimisinä päivinä se ei ainakaan tuu vähenemään. En ois ikinä uskonu, että lähteminen täältä tulis olemaan näin vaikeeta ja suoraan sanottuna mua pelottaa mennä kotiin. Mua pelottaa jättää kaikki tänne ja palata suomeen sinne tuttuun ja turvalliseen. Ongelmana on, että se ei oo enään se tuttu ja turvallinen… Se on se vanha elämä joka onkin nyt uus. Oon kyllä niin innoissani että saan nähä mun kaverit sekä perheen ja elää vapaammin ja syödä kunnon hyvää ruokaa!! Lähteminen takaisin kotiin on kuitenkin vaihtovuoden vaikein osa, mutta eiköhän tästä selvitä. Se mikä ei tapa niin vahvistaa, ainakin pitäisi eli toivoo on :)
