surprises are the best

Moikka ! Mun vaihtovuoden varmaan suurin yllätys tapahtui  perjantaina puol yhentoista aikaan. Olin jo muutaman päivän ihmetellyt mitä salattavaa Thadilla, mun kavereilla ja perheillä oli, koska ne oli käyttäynyt niin kummallisesti, että tiesin että jotain on meneillään. No kuitenkin olin koko viikon joutunut siivoomaan koska mom sano että sukulaisia on tulossa kylään ja sen takia torstai-perjantai yö meijjän piti myös viettää meijjän tädin luona. No perjantai oli iha normaali koulupäivä siihen kymmeneen jälkeiseen asti. Olin just study hallissa kun rehtori tuli hakemaan mut tunnilta ja halus mut mukaan. Tiesin etten ollut tehnyt mitään pahaa mutta ainakun officeen pyydetään ja vielä rehtorin kanssa kaikki tietää että se ei tuu olemaan mitään hyvää.  No matkalla rehtori vaan puhu mulle jotain cheerleadingistä, en oo ees ihan varma mitä se höpötteli koska olin jotenkin omissa ajatuksissa koska tiesin että jotain outoo on meneillään.  Käveltiin sitten johonkin huoneeseen kun päästiin officeen. Kun astuin sisälle sinne huoneeseen näin MUN PERHEEN SUOMESTA!

Aloin vaan itkemään enkä voinut uskoo että se on totta! En pystynyt menee sisälle sinne huoneeseen hetkeen vaan kävelin siinä käytävällä kädet kasvoilla. Vihdoin menin halaamaan mun äitiä, isää, siskoja ja veliä.  Tää fiili soli ihan uskomaton! Oli kyllä aikoimoinen yllätys.

Kierreltiin siinä sitten ympäri meijjän kouluu rehtorin opastuksella ja käytiin moikkaamassa mun kaikkia opettjia. Kaikki oli niin innoissaan kun sai tavata mun perheen, varsinkin meijjän rehtori : En oo ikinä nähnyt sitä niin ilosena vaikka aina se melko hyvällä tuulella onkin. Tän kiertelyn jälkeen saatiin lähtee kotiin. Mentiin syömään Bob Evanssiin ja tän jälkeen mentiin vaan kotiin juttelemaan ja viettämään aikaan ennen mun harkkoja. Niiden jälkeen oli meijjän Cheerleading juhlaillallinen koska voitettiin ne kisat sillon jonkin aikaa sitten. Saatiin kiinalaista joka on siis mun lempparia sekä meille oli teetetty verkkatakit. Mun joukkue oli myös tosi innoissaan kun sai tavata mun perheen. Kun päästiin kotiin mentiin käymään urheilukaupassa ostamaan mulle lenkkarit ja vähän vaatteita ja tän jälkeen väsyneinä nukkumaan.

 Launtai aamulla herättyämme lähdettiin Walmarttiin, koska no sen pitää kaikkien joskus kokea. Siellä saatiin kulutettua aikaa ja rahaa joten muutaman tunnin päästä lähdettiin kotia kohti. Ei kauaksi aikaa kuitenkaan sillä melkeen heti sen jälkeen lähdettiin perheiden tyttöjen kanssa Easton- ostoskeskukseen vähän shoppailemaan. Mä löysin sieltä mun Prom- kengät , mekon, paidan sekä hameen. Jalat väsyneinä  ja nälkäisinä kotiin päästyämme Dad oli grillannut meille ruokaa joten ruvettiin syömään ja Thad tuli myös kylään tässä vaiheessa. Pelattiin pelejä ja katottiin leffaa loppuilta. Oli ihanaa että mun molemmat perheet tutustu hyviin toisiinsa ja myös Thadiin!

Sunnuntai aamulla suunnattiin kirkkoon koska mun perhe halus nähä amerikkalaisen kirkon. Me ei käydä kirkossa joka viikko ja mulla onkin viime kerrasta jo hieman aikaa. Tän jälkeen  mun perhe alko pakkaamaan tavaroitaan ja mäkin pakkasin kaikki mun ylimääräset tavarat ja he vei ne sitten kotiin. Kahen aikaan meille alko tulemaan AFS: ihmisiä, sukulaisia ja mun kavereitä kylään. Koko ilta hengailtiin kaikkien tuttavien kanssa ja oli tosi kivaa. Thad pyys mua myös Promiin hänen kanssaan. Hän oli ostanut mulle 2 kalaa joista toinen kuitenkin kuoli ja sanoi : "Tuletko tansseihin kanssani?", jonka siis mun siskot oli sille opettanut. Paperille hän oli myäs kirjoittanut:

"The thought of prom going swimmingly with you has been swimming in my mind for awhile now. Mr.Bubbles and Ariel would LOVE to sea you at prom with ME . Love,Thad"

Mr. Bubbles ja Ariel oli siis niiden kalojen nimet. Se oli kyllä aika söpöö kun se kaikkien edessä alko suomee puhumaan. Ilta kului pelaillen eri ulkopelejä, syödän pizzaa , juttelen ja hyppien trampoliinilla. Kymmenen aikaan illalla lähin saattamaan mun perheen bussipysäkille. Hyvästeleminen ei ollut niin paha koska tiedettiin että pian taas nähdään.

Tää viikonloppu oli kyllä upee enkä tuu ikinä unohtamaan tätä. Hauskinta oli ehkä, että ne oli samaan aikaan nykissä kun mä ja he on tiennyt tänne tulosta jo syyskuusta.

<3 Sara