Tällä nimellä voi kutsua Teays Valley Competition cheerleadereita. Me ollaan koulun ainoo joukkue joka on ikinä ollut state champions... ja nyt vielä kahdesti. Miten tää sitten oli mahdollista?
Meidän voiton mahdollisti ainoastaan kova tahdon voima. usko joukkueeseen ja taito. Normaalisti kausi alkaa karsinnoilla ennen kesää jolloin joukkueeseen valitaan kaikki tytöt jotka sitten lähtee kisaamaan. Jokainen tyttö tai poika on tärkeä osa joukkuetta eikä ainakaan meidän joukkueeseen ollut helppo päästä. Elokuussa alkaa sitten treenaaminen jolloin mäkin pääsin mukaan. Ekat kuukaudet ei treenattu mitenkään erikoisen paljon koska football- kausi oli menossa joten treenattiin sitä enemmän, mutta kerran viikossa treenattiin kisajoukkueen kanssa mutta ei vielä niin täysillä ja tosissaan. Vihdoin marraskuussa alkaa kisakausi. Mikä meistä sitten tekee erikoisen?
Kisakausi alkoi, oltiin just saatu koko ohjelma kasaan ja se toimikin melko hyvin. Kaksi tyttöä päätti lopettaa koko homman kesken kaiken. Koko ohjelma oli suunniteltu 32 ihmiselle. No ei muuta auta kun ottaa kaksi ihmistä lisää joilla ei ollut aavistustakaan meijjän kisaohjelmasta ja niiden piti oppia koko ohjelma. No hetken päästä yksi tyttö sai kuulla iloisen uutisen joka mullisti hänen elämänsä eikä hän voinut enään cheerleadingiä harrastaa. Tässä vaiheessa oltiin taas yksi tyttö miinuksessa mutta ei muu auta kun tehdä ohjelma uusiksi 31 tytölle. Ekat kisat tuli eikä oltu valmiita, mutta saatiinpa ainakin kisakokemusta koska seuraavat 2 kilpailua peruttiin. Tämä tarkoitti sitä että yleensä 5-7 kisat vuodessa olikin tänä vuonna 4 kisat. Lunta satoi niin paljon ettei me päästy treenaamaan moniin päiviin. Karsinnat tärkeimpiin kisoihin oli ja tehtiin hyvä tasoinen suoritus, mutta ei läheskään täydellinen, mutta saatiin jatkopaikka ja sehän on tärkeintä. Seuraavat kisat oli melko katastrofi, mutta jonkun onnen kaupalla voitettiin. Tämän jälkeen yksi tyttö loukkaantui eikä voinut enään kisata. Vuoden tärkeimmät kisat oli ihan lähellä ja ohjelma piti taas muuttaa. Onneksi lumimyrky iski ja State champion kisat siirtyi kahdella viikolla. Eilen kisattiin nämä kisat. Mutta kaikki ei kuitenkaan mennyt kun toivottiin. Yksi tytöistä rikkoi pejrantai iltana koulun urheilu sääntöjä ja ei auttanut että tärkeät kisat oli tulossa.... Oltiin tämän jälkeen yksi tyttö vähemmän taas. Sunnuntai aamuna sitten piti muuttaa koko ohjelma. Pari tuntia ennen kisoja. Miten me sitten ollaan mestareita?
Kaiken tän jälkeen me ei missään vaiheessa luovuttu toivosta. Me ei missään vaiheessa laitettu hanskoja tiskiin ja lopetettu vaikka kaikkien mielessä se varmaan kävi. Niin monet kerrat osa tytöistä pyöritteli silmiä, huusi toiselleen, lähti harjoituksista kesken kaiken ovet paukkuen, lähti treeneistä pahoin mielin, itki, yritti peittää itkua hymyllä, nauroi, tsemppasi toisia ja yritettin täysillä. Me haluttiin voittaa. Me haluttiin voittaa enemmän kun mitään muuta. Kaikki vastoinkäymiset teki meistä vaan vahvempia ja kasvatti meijjän halua voittaa. Meillä oli taito ja halu voittaa.
Juuri ennen kisa suoritusta. Kaamee jännäri päällä.
"WE REEAADYY"
Palkintojen jaossa ootettiin tuloksia kun kuuta nousevaa
Tätä tunnetta ei voita mikään
Eilen kisoissa näytettiin ketä on Teays Valley cheerleaders. Räjäytettiin koko katsomo. Kaikki meijjän stuntit näytti ihan älyttömän hyviltä, tanssittiin kuin viimeistä päivää ja pidettiin hauskaa. Voitettiin toiseksi tullut joukkue 15 pisteellä on tosi paljon. Saan kyllä olla ylpeä että oon osa tätä uskomatonta joukkuetta joka on tällä hetkellä Ohion paras tässä sarjassa. Once a Viking, always a Viking <3
<3Sara
onneaa muru<3 !!
VastaaPoista