Tänään aamulla on heräsin kuuden jälkeen mom sano että meillä on kahen tunnin delay eli koulu alkaa kaks tuntia myöhemmin koska tiellä on jäätä. No puol tuntia myöhemmin dad sitten huus että koulu soitti ja koulu on suljettu tältä päivältä koska iltapäivällä pitäis sataa lunta. No ylimääränen lomapäivä ei ainakaan oo pahasta vaikka mun mielestä tuolla ulkona ei oo tosiaan yhtään mitään muutakun vihree nurmikko. Aattelin nyt kun ei oo paljoo muutakaan tekemistä niin tehä postausta et miten oon sopeutunu tänne nyt tän lähes neljän kuukauden aikana.
Eli sain tietää mun perheen aika aikasin oisko ollu maaliskuussa niin ehtisin niitten kanssa puhumaan facebookissa ja sähköpostilla aika paljon joten ne ei ollut mitään "ihan tuntemattomia" kun ne ekaa kertaa sit näin. Puhuttiin aika lähellä mun lähtöä mun siskon ja momin kanssa facetime puhelu. Kun sitten ekaa kertaa lentokentällä näin mun perheen niin se oli tosi outo tilanne mut olin tosi innoissani! Mentiin sillon illalla syömään ravintolaan niin se tuntu vähän sellaselta awkward tilanteelta kun en tienny yhtää mitä syödä ja miten tilata kun oli kaikkii lisukkeita sun muita ja lähes tuntemattomat ihmiset ympärillä. Sen jälkeen lähettiin mun momin äitin luokse ja olin jo paljon rennompi ja sillon jo tiesin et tuun sopeutuu tähän perheeseen tosi hyvin. Ekat puoltoist kuukautta vietin lähes kokonaan vaan perheen kanssa, koska en ollu saanu vielä mitään tosi hyviä kaverieta joten opin tuntee ne tosi hyvin. 2 kuukauden kohalla mulla oli jo enemmän kavereita joten oon viettäny nyt niitten kanssa enemmän aikaa, mutta kyllä perhettäkin ehtii vielä nähä ja tää mun perhe tekee tosi paljon juttuja yhessä esimerkiks tänään leivotaan koko päivä. Tää mun perhe tuntuu kun omalta ja niiku nekin on sanonu niioon sopeutunu tosi hyvin ja sanotaan että ekaa kertaa kun vanhemmat saa vaihtarin itkemään niin sillon on oikeesti jo osa perhettä ja tämäkin on jo tapahtunut mutta mitään suurempia riitoja ei oo meillä ollut :)
Mun kavereiden saantiin autto ihan sairaasti että pääsin football cheerleading - varsity joukkueeseen. Oon sieltä saanu mun parhaat kaverit. Ja tietty mun oma sisko joka on mulle kaikkein tärkein joten mulla on paras ystävä aina parin metrin päässä ja se yleensä myös nukkuu mun huoneessa <3 Ekana kuitenkin aloin hengailemaan mun yhen joukkuelaisen Brookin kanssa koska muut tytöt mun joukkueesta ei niin paljoo halunnu olla mun kanssa vapaa ajalla mutta Brook kysy mua kaikkialle ja halus olla mun kanssa. Kuitenkin kun koulut alko niin mulla oli tosi paljon tunteja Marissan kanssa niin aloin sen kanssa viettämään tosi paljon aikaa. Treeneissä tutustuin kans aina enemmän vaan niihin tyttöihin niin nyt ne kaikki on mulle kun kolmas perhe. Oon nyt löytänyt ihanan kaveriporukan jotka on Marissa, Kendeal, Sadie, Thad, Cj ja Jake ja niiden kanssa puhutaan koko ajan ryhmäviestejä ja ne on mulle ihan korvaamattomia. Koulussa mulla on tosi paljon kavereita kenen kanssa voin puhuu mutta ajan myötä on mullekkin jo kertynyt ihmisiä joista ite en niin paljon tykkää ja oon varma että tunne on molemmin puolinen :D Täällä kaikki pienetkin jutut on niin isoja ja draaman määrä on ihan hirvee!
Kouluun sopeutumisessa autto cheerleading kans tosi hyvin. Koulun ekana päivänä en ollut yksin koska meillä oli ollut jo cheerleading leiri joten mulla tunsin meijjän joukkueen tytöt jo. Ekoina tunteina kukaan ei ees tiennyt kuka mä oon mutta kukaan ei myöskään kysynyt multa. Mutta joka päivä saan enemmän tuttuja koulusta ja rakastan mun koulua. Oppiaineet on välillä tosi haastavia mutta eiköhän niistä aina selvitä. Meijjän koulu vaatii tosi paljon ja se onkin yks yhdysvaltojenn vaikeimmista julkisista high schooleista. Tykkään melkeen jokasesta mun opettajasta ja ne tykkää myös musta.
Kaikille tuleville vaihtareille vinkkinä vaan että sopeutuminen tapahtuu joillekin vie enemmän aikaa joillekkin vähemmän. Mä sopeuduin tosi nopeesti mutta vaikka se veis aikaa niin ei se mitään sun vuotes tulee silti olemaan upee. Kaikista tärkein on vaan varsinkin alussa tehä kaikkee mitä sua pyydetään tekemään eikä varsinkaan pettää perheen luottamusta, ja jos kaverit pyytää sua tekemään jotain niin tottakai menet koska niin sä saat niitä kavereita! Myöskin sun pitää olla valmis juttelemaan ihmisille vaikka ne ei utlis juttelemaan sulle ja kaikista tärkein on siis että antaa sopeutumiselle aikaa ! Se tapahtuu ennemmin tai myöhemmin.
<3Sara
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti